Sormi-, käsi,-nyrkki ja offarihalkeamat pomppii verkkokalvoilta alitajuntaan ja takaisin. Topoa selataan ruokapöydässä, makuupussissa ja matkalla vessaan. Ehtiihän sitä vilkaista ruokakaupassakin. Säätietoja päivitetään neuroottisesti Chamonix meteosta, Chamonix.comista, Meteobluesta ja Meteoexplorationista aina katkeilevan verkkoyhteyden salliessa. Reppua pakataan ja puretaan viikojen aikana niin monta kertaa, että lopulta ne tavarat vaan jättää odottomaan seuraavaa iskua repunpohjalle. Suunnitelmia tehdään, muokataan ja perutaan sitä vauhtia, että ajatus ei kestä enää mukana olosuhteiden ja menohalujen välisessä kamppailussa. Lopulta sitä alkaa kaipamaan monotonista lumikävelyä helpolle nelitonniselle…
Viime syksynä tapasin saksalaisen Till:n, jonka kanssa sovitiin viiden viikon alppireissusta tälle kesää. Asetimme vaatimattomasti tavoitteeksi Blancin massiivin isoimmat kesäreitit, mutta uskomattoman surkea keli ei mahdollistanut edes yritystä yhdellekkään linjoista. Koko keskikesän vuoret kuivuivat kuivumistaan, mikä on tietysti hyvä kalliokiipeilyä ajatellen, mutta samalla tötteröt kasassa pitävä ikirouta sulaa ja muuttaa leikin hengenvaaralliseksi lottoamiseksi. Kovat tuulet moukaroivat isoja huippuja ja arvaamattomat, välillä puoli päivää etuajassa tulleet ukkoset veivät henkiä. Suoraan sanottuna olosuhteet olivat surkeat. Sääennusteet olivat pielessä suurimman osan ajasta, mikä ei ainakaan lisännyt riskinottohaluja.
Onneksi massiivilta löytyy kiipeiltävää alempaakin. Ennen kiipeilijät selasivat Rebuffatin ”100-parasta reittiä” opusta, mutta nykyään Batouxin moderni versio on kovemmassa käytössä. Jälkimmäiseen on valittu kattava valikoima massiivin parhaita reittejä kalliokiipeilystä aina erittäin haastaviin mixtoihin GJ:n pohjoisseinällä. Kirjasta löytyy myös reitit Sale Athee, Etat de Choc ja Fidel Fiasco, jotka olimme valinneet ns. palautuspäivien aktiviteeteiksi. Linjat osoittautuivat maailmanluokan kiipeilyreiteiksi!
Nyt vuorossa on kuvia halkeamakiipeilystä, joka ei varsinaisesti lopu massiivilta heti ensimmäiseksi.
Sale Athee, 350m, 7a+ (8a)
Jos kysytään parasta kalliokiipeilyreittiä Blancin massiivilta, voi vastaus olla Sale Athee. Käytiin toteamassa väittämä todeksi. Kymmenen köydenpituutta mitä monipuolisinta halkeamakiipeilyä. Nimi tulee tietenkin Yosemiten Salathe-seinästä. Lähestyminen on ”pitkä”, mutta palkinto sitäkin suurempi!
Tehtiin reitti ja lähis päiväkeikkana. Montenversin ensimmäiseltä junalta ehtii reitin alle puoliltapäivin. Mer de Glacelle kerkeää paluumatkalla valoisassa, mutta loppu onkin haikattava Nixiin pimeässä. Reitti on siitä metka, että lähes varmasti et näe muita koko päivänä. Polku jäätiköltäkin seurailee ruohorinteitä polun sijasta. Virkistävää vaihtelua massiivin suositumpiin kulmiin.
Fidel Fiasco, 350m, 6c+
Suomen graniitilta tulevat kiipeilijät ovat hieman etulyöntiasemassa kidesläbeillä taiteilessa. Fidel Fiascolla on hurja maine, mutta rehellisesti sanottuna tämä Mr. Piolan reitti ei ole run-out, eikä edes mitenkään vaikea greidilleen. Toki alunperin linja oli 6b. Eräs maailman kärkikiipeilijöistä ovat viime vuosina puheillaan nostaneet monen lähtökynnystä tällä reitille, mutta aivan turhaan. Kiipeily on mitä parhainta Blaitieren länsiseinällä ja sopii erinomaisesti kuumien kesäpäivien vilvoikkeeksi.
Etat de Choc, 250m, 7a
Massiivin pohjoispään graniittiparatiisin eli Petit Clocher du Portaletin kiipeily muistuttaa kuulemma enemmän Yosemitea kuin Alppeja. Halkeamat ovat suorareunaisia, kivi otteetonta ja selkeästi liukkaampaa. Jammitaidottomalle painajainen, mutta tekniikan hallitsevalle unelma. Kiipeily on jyrkkää ja fyysistä painia. Etat de Choc on kuuluisa isoista halkeamistaan, joita mekin lähdimme hakemaan. Saimme shokkihoitoa oikein olan takaa. Kolmen tähden elämys!
