FI | ENG
Camu / 17/11/2011

Grandes Jorasses

Syksy on perinteisesti isojen alppireittien kiipeämiseen ylivoimaisesti parasta aikaa. Sami Modenius ajateli että putkenlaskuhommiin olisi hyvä saada vaihtelua ja kuuluisi kiivetä kunnon alppiseinä. En arponut sekuntia enempää ja ilmoitin olevani mukana. Katsottiin mikä näyttää hyvältä, bongattiin sääikkuna ja ostettiin liput. Kohteeksi valittiin Chamonixin ja ehkä koko Alppien hienoin seinä.

Pienimuotoisen kuumottelun jälkeen saimme houkuteltua mukaamme myös kylän oman asukin Ode Siivosen. Me lähdimme Samin kanssa ylös päivää aikaisemmin ja makoilimme yhden päivän Leschauxin majalla. Ode tuli ylös yksinään päivää myöhemmin ja jatkoimme porukassa bivittämään jäätikölle seinän alapuolelle.

Kiipesimme slovenialaisten reitin Croz Spurin lopulla, joka on eräs seinän loogisimmista linjoista. Kelit olivat parhaasta päästä pohjoistuulta lukuunottamatta. Reitti oli hyvässä kiipeilykunnossa kuivahkoa kruksia lukuunottamatta. Käytännössä tämä tarkoitti arviolta kutosen mikstaa huonoilla varmistuksilla.

Alppikiipeilyyn kuuluu olennaisesti myös kärsimykset. Eteläpuolelle alastuloreitille oli vajaata viikkoa aikaisemmin satanut reippaammanpuoleisesti lunta. Kova kuori josta astui joka kolmannella askeleella läpi. Alla pehmeää haaroihin asti upottavaa sokeria. Onneksi tätä ei ollut kuin ensimmäiset 1500 vertikaalimetriä. Loput 1000 m oli onneksi kuivaa maata.

Noususta löytyy video osoitteesta

http://vimeo.com/30754159


Kaikki blogit