FI | ENG
Samuli Mansikka / 06/11/2010

Gasherbrum 2

”Pitäisit varmasti Karakorumin kiipeilyst䔝, sanoi Himalaja-retkikuntia järjestävä kaverini Manaslulta syksyllä palatessamme. Ei tarvittu erikoisia myyntipuheita, että lupauduin mukaan matkalle pohjoisimmassa Pakistanissa sijaitseville Gasherbrumeille. 8035-metristä Gasherbrum 2:sta pidetään helpohkona ”kasitonnisena”. Karakorumin sääoloja sen sijaan ei voi kuvata aina aurinkoisiksi ja leppoisiksi. Perusleirissä istumista ja odottelua olisi luvassa paljon. Kuinka paljon, sitä emme tienneet. Sain mukaani argentiinalaisen Maximon ja ruotsalaisen Fredrikin. Lyöttäydyimme kaverini Philin retkikuntaan, mutta muusta ryhmästä poiketen vailla kantaja-apuja ja opastusta perusleirin yläpuolella.

Gasherbrum 2

Karakorumissa saa olla rauhassa. Koko Pakistanissa oli myönnetty vain 32 retkikuntalupaa – vähemmän, kuin Everestillä yksin Nepalin tai Tiibetin puolella. Saavuimme Gasherbrum Basecampiin runsaan sadan kilometrin vaelluksen jälkeen kesäkuun 20. päivä. Paikalla oli vain kaksi ryhmää, jotka olivat ehtineet etsiä reitin jo 6500 metriin kakkosleiriin asti.

Matka perusleirin yläpuolelle vie Khumbun jäätikköä muistuttavan lohkareisen jäävirran halki. Kilometrejä ja nousua kertyy tosin enemmän. Fredrik sairasteli ja Max ei ollut vielä saapunut perusleiriin, joten aloitin urakkamme yksin. Varustin ykkösleirimme jäätikölle 6000 metrin korkeuteen 8 kilometrin ja 1000 nousumetrin päähän perusleiristä. Aamulla laskeuduin perusleiriin mukavuuksien äärelle. Seuraavalla matkalla triomme varustaisi kakkosleirin, piipahtaisi 7000 metrissä ja olisi sen jälkeen hyvin sopeutunut huippuyritykseen.

Gasherbrum 2

Lähdin perustamaan toista yläleiriämme Fredrikin kanssa ilman vatsapöpöä potevaa Maxia. Nousu ykköseen on helppo jäätikkövaellus, ykkösen ja kakkosen väli ei. Jäätiköltä jyrkästi kohoava kuluaari vie kapean ja jyrkän ”Banana Ridge” -harjanteen juurelle. Pari viikkoa aiemmin saapunut ranskalaisryhmä oli jo varustanut ”banaaniharjanteen” kiintein köysin, joten urakkamme oli helppo.

Harjanteen yläpäässä sijaitsevaan notkelmaan on hyvä pystyttää leiri. Leirin yläpuolinen lumirinne näytti jo ensisilmäyksellä luotaantyöntävältä; lunta oli aivan liikaa ja rinne näytti vyöryherkältä. Asetuimme taloksi ja päätimme olla yrittämättä nousua ylemmäs ennen, kuin lumipatja olisi kesäpäivien lämmössä ohentunut ja asettunut. Asiasta ei tarvinnut edes neuvotella. Siksi pahalta rinne näytti. 6450 metrin korkeudessa yöpymisen tiesin edellismatkojeni perusteella kuitenkin antavan itselleni riittävän sopeutumisen huippuyritykseen.

Perusleiriin laskeuduttuamme alkoi kärsivällisyytemme koettelu. Sääennusteet eivät luvanneet hyvää; suihkuvirtaukset olivat laskeutuneet alemmas ja puhuri hipoi ylärinteitä 80 – 100 kilometrin tuntivauhdilla. Toisinaan tuuli laantui, jotta saimme uuden runsaan lumipeitteen edellisen päälle.

 width=

15:en perusleiripäivän jälkeen pääsin aloittamaan huippuyrityksen. Max ja Fredrik aloittivat päivää aiemmin. Itse halusin odottaa sääennusteen saadakseni varmuuden odotettavissa olevista olosuhteista. Kiipesin suoraan kakkosleiriin, jossa sainkin olla yön aivan yksin. Muut olivat joko 7100 metrissä kolmosleirissä tai ylemmäs pystyttämässään kakkosleirissä.

Lumirinne oli nyt paremmassa kunnossa ja nousin 7100 metriin kolmosleiriin. Sää oli upea ja aivan tyyni – parhaillaan huipulle yrittäneet Fredrik ja korealaisryhmä saivat osakseen täydellisen huippupäivän. Max oli jäänyt vatsaongelmien vuoksi kolmoseen, jonne asetuin valmistautumaan omaan huippuyritykseeni. Pakkasin kaiken huippupäivänä tarvitsemani untuvahaalarini taskuihin, söin ja täytin vesipullot. Fredrik palasi huipun saavuttaneena leiriin ja jatkoi matkaa alas.

Keskiyöllä kömmin teltasta ulos pimeyteen. Aloitin ennen Philin ryhmää, joka jäi nopeasti jälkeen. Tunsin itseni hyvävointiseksi ja vahvemmaksi, kuin Cho Oyun tai Manaslun korkeammalla sijaitsevassa yläleirissä vietetyn yön jälkeen. Näissä korkeuksissa jo parin sadan metrin ero merkitsee paljon. Alun kivisen rinteen jälkeen saavutin huippupyramidin alapuolisen pitkän lumikentän. Valon määrä lisääntyi ja ympäröivät huiput paljastuivat sinisessä valossa. Traverssi vain ei tuntunut päättyvän vaikka etenin hyvää vauhtia. Voimakas tuuli pöllytti lunta lumikentän toisessa päässä ja voimistui, mitä lähemmäs viimeistä lumirinnettä pääsin.

Gasherbrum 2

Tuuli voimistui rajuksi, mutta olin hyvissä ajoin huipulle vievän rinteen juurella. Ylemmäs kiivettyäni tuuli laantui puuskaiseksi. Perässäni kiivennyt ryhmä oli kääntynyt pois. Liian hitaina heillä ei ollut mahdollisuutta saavuttaa huippua hyvissä ajoin ja päästä voimistuvan tuulen alta pois. Kiipesin yksin kohti huippuharjannetta; 5-6 hengenvetoa, hakun varsi kahvaa myöden lumeen ja askel tai kaksi ylemmäs. Ja sama uudestaan niin monta kertaa, että pääsin lopulta kurkistamaan huippuharjanteen yli vuoren toiselle puolelle.

 width=

Lyhyt huippuharjanne näytti pelottavalta. Vedin lumen alta korealaisryhmän edellispäivänä kiinnittämän köyden; `ei ole totta – viisimillistä oranssia muovinarua!” Narulla ei ollut, kuin huumoriarvoa. Jalanjälkiä ei enää ollut ja tamppasin omani kapealle harjanteelle. Varovainen askel kerrallaan saavutin huippua, kunnes pääsin kömpimään pienelle tasanteelle vuoren korkeimmalle kohdalle – olin täydellisen yksin ja koko Gasherbrum 2 jalkojeni alla!

Tätä kirjoittaessani sain Alpine Club of Pakistan:lta tilastot kauden kiipeilyretkikuntien onnistumisesta. G 2:en huipun saavutti lisäkseni 23 kiipeilijää, G 1:en 12, Nanga Parbatin 9, Broad Peakin 10 ja K2:lla ei yksikään. Vähän toista, kuin Everestillä.

Samuli Mansikka


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit