FI | ENG
Katariina Rahikainen / 05/12/2013

Frankenjura, osa II

Edellisen blogipostauksen kirjallinen anti jäi vähäiseksi, ja taisin lupailla Frankenjuran tarinalle jatkoa kuvien kera.

Susanne Vuori

Viisi viikkoa alueella meni kuin siivillä; kuukausi oli alunperin suunnitelmissa, mikäli kiipeily miellyttäisi meitä. Ja miellyttihän se. Frankenjurasta löytyy vaikka mitä; tunnetuimpana antina suht lyhyet, voimalliset pokettireitit. Mutta lisäksi löytyy myös vertikaalia tai släbiä ”ei-niin-frankenjuramaista” kiipeilyä, bouldermaista kolmen pultin reittiä, pitkiä reittejä (parhaimmillaan 40m), pelottavasti tai vaarallisesti pultattuja reittejä, vähän kiivettyjä tai muuten vähemmän mielenkiintoisia reittejä. Ja sitten löytyy iso kasa klassikoita. Valinnanvaraa riittää, eikä niitä ”eka pultti kymmenessä metrissä” -reittejä ole pakko kiivetä. Jatkojen putsaamiseen yhden pultin varassakin tottuu… Vaikka ei se silti kivalta tunnu.

Susanne Vuori

Susanne VuoriTaisin joskus mainita, että reissuilla törmää uusiin sekä vanhoihin kiipeilyreissunaamoihin. Ensinnä törmättiin tarkoituksella amerikkalaiseen Annaan, johon ollaan tutustuttu Laosissa ja joka nykyään asuu Saksassa; ja sovittiin sektori, jolla tavataan. Mutta sitä ei tiedetty, että Annan kiipeilyseurueeseen kuuluu kolme kiipeilijää jotka Ben oli tavannut Ausseissa; sekä mun Pekingin aikojen saksalaisen kiipeilykamun (jonka kanssa kiipesin suht paljon, mm. ekan simul-kiipeilykokemukseni) veli. On tää maailma pieni! Ainakin kiipeilymaailma…

Susanne VuoriNiin. Ja sitten oli tietty pari suomalaista kaveriakin vierailulla, jotka mahdollisti normaalia useammat kiipeilykuvat :).

Susanne Vuori

Huipuin juttu tapahtui yhtenä iltapäivänä noin kolmen viikon oleskelun jälkeen. Taistelin hampaat irvessä klassikko 7b:n kanssa (jota ei vaan pystyny jättää lähettämättä), johon kului useampi yrkkä kuin suurimpaan osaan Frankenjurassa kiivetyistä reiteistä (oisinkohan ottanut peräti kuusi yrkkää?). Muuten oltaisi jo vaihdettu paikkaa… Paikalle saapui amerikkalainen (nykyään saksalaistunut) Nick, jonka kanssa Ben ehti jutella muutaman minuutin. Itse ehdin hädin tuskin sanoa hänelle sanaakaan… kun hän sanoi ”Hei minä ja mun vaimo ollaan lähdössä huomenna kiipeilyreissulle Sloveniaan kuukaudeksi. Ette haluais tulla ”talonvahdeiksi”?”. Alle viiden minuutin juttelun jälkeen. Ööh. Täh? Mitä tohon nyt voi sitten sanoa?! Öö. Joo? Paitsi ettei ehkä olla ihan niin kauan? Mutta että esim. lämmin takka ja suihku käytössä… Vau. Joo. Mikäs siinä.

Oli kiva olla joku paikka, mihin palata parin päivän reissun jälkeen (kuten Holzgauer Wandin reissun jälkeen, ks. kuva alla)

Tuntuu että ainakin voimakestävyys ehkä parani Jurassa. Tunnustan, että siellä oli hyvin itselleni epätyypillistä kiipeilyä, ja en jotenkaan odottanut sieltä mitenkään kovia reittejä nousevan lyhyessä ajassa. Siksi olinkin tosi tyytyväinen pariin 7c+:ssaan ja neljään 7c redpointtiin. Meillä oli top 10 klassikkolista 7c:stä, mutta kaikkea ei vaan millään ehtinyt edes koittamaan; tai koitti vain kerran, mutta ei koskaan palannut reitille. Lisäksi sade rajoitti kiipeily tosi paljon. Välillä oli tosi hankalaa löytää kuivaa reittiä tai alueita, kiivettiin esim. Heldwandilla kahtena päivänä lähes kaikki ne kuivat reitit mitä pystyi kun koko ajan satoi lähes kaatamalla. Hurraa hänkkikiipeily… (Vaikka Heldwand ei mitenkään kovin hänkki edes ollut, useat reitit säilyi vain kuivana jostain syystä). Sitten olikin hyvä pitää noin viikon lepo (mm. kyynärpäille, jotka sai shokin Frankenjuran kovasta kränkkäyksestä…) sisältäen parin päivän kulttuurimatkan Berliiniin ja pitäen hieman kuntoa yllä paikallisella boulderhallilla.

Susanne Vuori


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit