FI | ENG
Samuli Mansikka / 17/08/2012

EcuadOOr!!

Niin se vain kului mukavasti vajaat 6 viikkoa Etelä-Amerikassa! Kesäkauteen kuului tällä kertaa ryhmänjohtamiset Ecuadorissa Aventuran porukalle ja Perussa Altitude Junkiesille. Samaan syssyyn saatiin järjestettyä puolisentoista viikkoa vapaa-aikaa, mikä on ollut harvinaista herkkua viime vuosina. Kirjoitellaan Perusta seuraavassa postauksessa.

Kesäkuun puolivälissä startattiin siis Aventuran porukan kanssa Helsingistä Amsterdamin kautta Ecuadorin Quitoon. Ecuador on sympaattinen ja retkestä on tullut yksi ehdottomista suosikeistani. 12-päiväisen matkan alku sujui päiväretkeillen (ja akklimatisoituen) 3000-4000-metristen entisten ja ei-niin-entisten tulivuorten rinteillä, sekä tutustuen Ecuadorin maaseutuun erilaisissa haciendoissa lepäillen, ratsastellen jalaamoja ruokkien.


Iliniza Norte

Samuli Mansikka

Samuli Mansikka

Ecuadorissa on 10 5000-metristä huippua. Kaikki tulivuoria tai tulivuorten jämiä. Tarkoituksemme oli kiivetä niistä kahdelle; Iliniza Nortelle (5125 m.) ja Cotopaxille (5897 m.). Iliniza on normaaliolosuhteissa suhteellisen helppo, joskin paikoin ilmava skrämbläyshuippu. Nousumetrejä pikkuruiselta refugiolta kertyy toppiin vaivaiset 400 metriä.

Samuli Mansikka

Lyhyt trekki parkkipaikalta majalle sujui erinomaisessa kelissä. Iltapäivä ja ilta kuluivat nousuun valmistautuen ja nauttien guidojen keittämiä sumppeja ja kaakaoita. Illalliseksi pojat keittivät muusit ja paistoivat taimenet koko porukalle.

Ecuadorin vuoristomajat ovat miehitettyjä ja vahdissa on yleensä yksi, parissa isommassa useampi hytti-isäntä. Vahti kerää pienen maksun yöpaikasta, mutta ruuat tulee huolehtia itse tai omien vuoristo-oppaiden kanssa. Vilttejä ei alppimajojen tyyliin ole, vaan makuupussi tulee huolehtia mukaan omasta takaa.

Samuli Mansikka

Samuli Mansikka

Tarkoitus oli lähteä huipulle aamukolmen aikaan. Yön aikana tuuli kuitenkin nousi navakaksi ja yksissä tuumin torkutimme kelloa tunti kerrallaan eteenpäin käytyäni välillä ulkona haistelemassa keliä. Näinpä kuitenkin parit otsalampun valosta hämmentyneet ketut yössä.

Samuli Mansikka

Tuuli ei laantunut ennen auringonnousua. Olimme jo vähällä laittaa kamppeet kasaan ja palata laaksoon. Aamiaiselta päätimme kuitenkin lähteä ulkoilemaan ja katselemaan tilannetta niin ylös, kuin mahdollista.

Samuli Mansikka

Alkumatkasta reittiä on mahdollista hakea tuulen suojaiselta rinteeltä ja pääsimmekin nopeasti harjanteelle pari sataa metriä huipun alapuolelle. Tuuli oli kuorruttanut kiviharjanteen ohuen jään peittoon ja näkyvyys oli niin sanotusti heikohko, joten luovuimme ajatuksesta jatkaa huipulle asti. Myöhemmin vastaan tuleva Paso de la Muerte ei sekään kuulostanut kovin houkuttelevalta näissä olosuhteissa.

Samuli Mansikka

No eipä siinä, seuraava kohde olisi Ecuadorin hienoin vuori, Cotopaxi! Palasimme alas laaksoon ja vietimme yön upouudessa haciendassa kauniin maalaismaiseman keskellä. Harmillisesti spa-osasto oli vielä työn alla.

Samuli Mansikka


Cotopaxi – necklace of the moon


Cotopaxi on ehdottomasti Ecuadorin suosituin vuorikohde ja aivan syystä! Tasaisen kartiomainen vanha tulivuori on todella kaunis ja sitä tullaan vartavasten katselemaan myös muualta luonnonpuistosta alavammilta paikoilta. Aivan vuoren juurelle pääsee nimittäin kätevästi autolla.

Parkkipaikalta (4600 m.) alkaen meitä oli vastassa tolkuton tuuli ja vajaan tunnin haikki Jose Ribas -majalle (4800 m.) meni aika lailla epämiellyttävissä olosuhteissa.

Iltapäivä sujui oppaiden valmistavia pastoja nauttien ja teetä juoden. Kamat järjestettiin vielä kuntoon seuraavan yön nousuun ja käytiin varhain nukkumaan.

Samuli Mansikka

Lähdimme liikkeelle pienen yöpalan jälkeen keskiyöllä. Kelikin näytti parantuneen. Pikkuhiljaa kuitenkin tuuli alkoi taas yltyä ja olimme pian kaikki ohuen jääkerroksen alle tasaisesti kuorrutettuja.

Cotopaxi on helppo, mutta reitti on suht pitkä; alkumatkasta siksakataan lumirinnettä ja puolivälin jälkeen päästään vahvasti railottuneelle, upealle jäätikölle; päiväntasaajan Etelä-Amerikan ilmastossa kostea lumi ja jää saavat erikoisia muotoja.

Synkintä päiväntasaajalla kiipeämisessä on myöhäinen auringonnousu. Yö ei tunnu päättyvän, ei sitten millään. Päättyy se kuitenkin joka kerta ja aamut ovat upeita. Ecuadorissa on hauskaa vuorten väliset suuret etäisyydet. Pilvet painuvat alas väliin jääville tasangoille ja ylärinteillä tuntuu, että ollaan korkealla.

Tuuli jatkui sietämättömän kylmänä ja päätimme viimeistenkin kanssa kääntyä alas pari sataa metriä huipun alapuolella. Ylempänä tuuli olisi vieläkin pistävämpi ilman tähän asti suojanneita serakkeja.

Samuli Mansikka

Hyvä yritys kuitenkin! Ecuador on todella kaunis maa ja pääsimme yrittämään hienoja vuoria. Olosuhteet ovat Ecuadorissa usein haastavia. Ehkäpä siinä on yksi syy, miksi huipuille pääseminen on niin palkitsevaa, kun kaikki palat loksahtavat paikoilleen.


Seuraavassa blogissa Perun Andeja!


Samuli


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit