Yungas tie – Death Road. Maailman vaarallisimmaksi nimetty pyöräilyreitti. Maastopyörillä vuorilta viidakkoon, 56km cruisaillen alamäkeä.
La Paz ja maastopyörällä cruisailua
Padam ja kabum! Vapaapäivä La Pazissa Boliviassa. Vuorikiipeilyjen välissä vapaapäivä ja La Paz on jo läpikotaisin tuttu. Hyvät kelit ja erinomaista cruisailuseuraa. Intoa viettää aikaa pyörien päällä. Siinä on jo valmiiksi hyvät lähtökohdat yhdelle uudelle seikkailulle.
Bolivia on Etelä-Amerikan keskisessä osassa oleva sisämaavaltio. Bolivia saa osansa Andien vuoristosta ja Amazonin sademetsistä. Pääkaupunki La Paz sijoittuu 3600-4100metrin korkeuteen ja korkeus on huomioitava maahan saavuttaessa. Lentokenttä on 4061metrin korkeudessa ja sieltä lasketellaan taksilla tai bussilla laaksoa myöten keskustaan.
La Pazin keskustassa on helppo liikkua, sillä liikenne on kohtalaisen selkeää ja laaksomaisen kaupunkirakenteensa ansiosta löydät aina takaisin alas keskuskadulle. Pääkadun tuntumasta voit löytää Witch Market -kadun (Mercado de Hechiceria), jonka alarinteen puoleisesta päästä löydät loputtomasti maastopyöräilyä tarjoavia operaattoreita.
Joten operaattorille mars ja retken varaukseen. Homma hoituu näppärästi englannilla, vaikka pääsääntöisesti Boliviassa puhutaan Espanjaa. Ajot onnistuvat miltei kaikkina päivinä. Näppärää 🙂
En ollut juurikaan perehtynyt tulevaan ajoon tai ylipäätään pyöräillyt hetkeen reissujeni takia. Tiedossa oli aikainen herätys ja illaksi paluu kaupunkiin. Reitin pitäisi olla helppo kokeneelle pyöräilijälle, mutta sitäkin hienompi ja vauhdilla höystettynä jännittävämpi. Parasta välipäiväpuuhaa mitä keksiä saattaa!
Yungas-tie – Death Road
Yungas-tietä on kutsuttu maailman vaarallisimmaksi tieksi. Se mutkittelee vuoristonrinteitä La Pazista Yngasin alueella sijaitsevaan Coroicoon. Tie rakennettiin sotavankien voimin 1930-luvulla. Laakson sumu, paikoitellen vain kolmen metrin levyinen ja pölyinen tie on vaarallinen jyrkkine pudotuksineen. Paikoin tieltä on jopa 800 metrin matka pohjalle! Nimi Death Road juontuu suoraan siellä kuolleiden määrästä, joita vielä 2000-luvun alussa on ollut toista- ja kolmatta sataa. Tänä päivänä tien vaarallisimpiin kohtiin on avattu uusi turvallisempi reitti ja tiellä menetetyt ihmishenget ovat miltei vähentyneet nollaan.
Fiilis katossa ja valmiina seuraavan aamun lähtöön. Tiedossa olisi noin tunnin mittainen matka minibussilla, reippaasti yli neljän ja puolen tuhannen kilometrin korkeuteen, reitin starttipaikalle. Siellä olisi aamulla kylmä.
Millaisin varustein liikkeelle?
Alun perin en ollut varautunut pyöräilemään koko Bolivian reissullani. Mutta mukana oli luonnollisesti vuoristoon ja kaupunkiliikuntaan soveltuvat varusteet.
Päälle omasta laukusta:
- Casallin trikoot ja toppi
- Mons Royalin merinovilla pitkähihainen sekä kaulaa suojaamaan buffy
- Casallin väljemmät liikuntahousut kylmemmälle alkulaskulle
- Rabin kuoritakki tuulta ja vettä suojaamaan sekä hansikkaat
- Merrellin paljasjalkakengät
- Pöllöjen aurinkolasit
Näiden lisäksi paikalliselta järjestäjältä:
Ennen reissua teemme hieman ”paperitöitä” liittyen vastuu, vakuutus ja yhteyshenkilöasioihin. Meistä napataan henkilökohtaiset kasvokuvat, joilla tarvittaessa voidaan tunnistaa henkilö ja dokumentoida matkaa. Vähän hassuahan se oli että tietyn etapein kuvattiin kaikki osanottajat. Mutta tietääpähän kuka puuttuu ja missä nähty viimeksi.
Sitten aloituspaikoilla ja cruisailemaan
Alla olevassa kartassa reittimme, joka tullaan ajamaan ryhmässä. Viimeisen perässä kulkee minibussimme ja korjaa kaikki ajon keskeyttävät mukaansa. Edessä cruisailee oppaamme ja keräämme tietyillä pysähdyspisteillä porukan kasaan. Reitin voi muutoin tykittää menemään itselleen parhaaksi katsomalla vauhdilla.
Aamu on sen verran aikainen, että mukaan matkalle kannattaa varata jotain purtavaa. Itse nappasimme katukeittiöstä alla olevan otoksen annoksen 😀
Voin sanoa, että maistui! Muutoin matkalla on operaattorin tarjoama välipala ja reitin päätöspisteessä voi halutessaan ruokailla kunnolla.
Alla olevassa kuvassa näkyy reittimme aloituspiste ja aloitus aamun kelit. Kilpailevan yrityksen lähtövalmistelut ovat käynnissä ja homma hoidetaan ryhdikkäästi ensikertalaiset huomioiden.
Meillä oli pieni, yhteen minibussiin mahtuva porukka. Alla olevasta kuvasta ei ehkä heti huomaa, mutta mulla on kahdet housut päällekkäin ja kevyt kuitutakki kuoritakin alla. Aamun kirpakka lämpötila ja alamäen kova vauhti huolehtivat kyllä herätyksestä!
Alla olevassa kuvassa kuva asfalttiosuudemme loppuosasta. Alamäkeä on niin paljon takana ja edessä, ettei aina ole varma puristaako jarrua enää ollenkaan 😀 Polkimet ovat lyöneet tyhjää vaikka kuinka kauan sitten vauhdin ollessa päällä!
Alkumatkasta ollessamme pilvissä ja sumussa himmailin hieman jännityksissäni, mutta loppuetapilla uskalsi jo tykittää mukavasti omaa maksimivauhtia.
Asfalttiosuuden päätyttyä näkymät olivat yllättävän karut. Yhdestä sun toisesta retkueesta paikattiin väkeä, keneltä kylkeä ja keneltä olkapäätä… Meidänkin porukastamme oli vauhti karannut käsistä muutamalla. Huokaisin helpotuksesta, että se osuus oli takana, sillä tuo aina hieman pistää keräämään realiteettejä kasaan ja tuo estoja omaan ajoon.
Matkan varrella siirrymme hiljalleen karusta kalliomaisemasta alaspäin rehevöityvään trooppiseen maisemaan. Muutamissa kohdissa reittimme katkaisee pienet vesiputoukset ja joillakin osuuksilla kasvillisuus tunkee tietä kohti kaventaen ajoväylää.
Alla olevassa kuvassa taukopaikkamme ja fiilisten keruu. Ihan mahtavaa!!
Välillä on pakko pysähtyä ja hidastaa. Tuntea vaatteiden läpi tunkeva kuuma kostea ilma ja nauttia maisemista.
Paikan päällä sen sitä jollain tapaa huumaantuu vauhtiin ja reitin reunamat kadottavat jyrkkyytensä. Näin jälkikäteen on todettava, että hienoja mutkiahan nuo olivat sekä hienoja maisemia.
Välillä päästään rullailemaan vähän iisimpiä pätkiä, mitkä on erityisen mukavia polkea yhdessä edellisestä ajopätkästä fiilistellen. Alla kuva iisimmältä maisemapätkältä.
Ennen tätä yläpuolen kuvaa, laskimme pienemmällä tyttöporukalla vauhdilla alaspäin. Vauhti oli kiihtynyt jo aika lailla maksimiin ja tuntuma tiehen oli hyvä. Mieletön fiilis vetää letkassa, vaikka siinä on omat riskinsä. Hirmu kiritys toinen toisistamme. Samassa edessäni olevan tytön pyörä kippasi ja mimmi lensi leppäkeihään tavoin kivitiehen. Hädin tuskin sain itseni pysäytettyä etten ajanut päälle.
”Ei tarvinnut arvailla mitään. Vinksahtanut ja kieroon taipuva kyynärluu kertoi muodoillaan sen, mitä lennon kaaresta jo aavistelin.”
Vedimme pienellä porukalla tytön ja pyörän reunalle, jotta peräänajot vältettäisiin. Lähetimme välittömästi yhden mukana olleen pysäyttämään muuta ryhmäämme. Kyseessä ei onneksi ollut oman ryhmäni pyöräilijä ja saimme ensimmäisen perässä tulevan ohjaajan hälyttämään avun paikalle ja ottamaan ohjat hommasta.
Siinä sitten sydän tykyttäen rullailin kiinni meidän porukkaamme. Ihan vauhtia ei viitsinyt nostaa aikasempiin sfääreihin ja kieltämättä turvavälikin venyi pidemmäksi. Tuskan hiki jo päällä odotettiin alempana, että oliko meidän porukan tyttö loukkaantunut. Eipä ollut.
Kaikin puolin upea reissu. Laskimme alas laaksoa pitkin ja nautiskelimme ajosta reunajyrkänteiden hiljalleen loivetessa. Lopulta päätimme retkemme pieneen kylään, jossa kaikki muutkin maastopyöräilijät nauttivat kylmästä juomasta oppaiden pestessä pyörät. Nora & Kaj kiittää suuresti tästä lystistä.
Kannattaa kokeilla ennakoluulottamasti, jos yksikin täysin vapaapäivä löytyy kalenterista La Pazin reissulla. Vauhdin voi määritellä itse, joten reitti soveltuu hyvin myös vähemmän ajaneille.
Nautiskellen ja juoksu- sekä vuorikenkiä jalkaan vetäen 😀
#matkajatkuu #maailmalla
Nora
ps. Seuraavaaksi lähettelen terveisiä elokuisesta New Yorkista ja Perusta Andien vuoristosta :). Vastailen mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja toivepostauksiin. Iloa ja ihanaa syyskauden aloittelua sinulle!
