FI | ENG
Marko Virtanen / 22/01/2011

Col du Passon-vaellus, Chamonix, Ranska

Chamonixin kylässä on kaksi sesonkia, kesä ja talvi. Sesongeista kylmempi, talvi, tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet kaikenlaiseen hiihtämiseen.

Murtomaahiihdosta nauttiville on ajettu pohjia eritasoisille laduille. Laskettelijat voivat puolestaan paistatella päivää Le Tourissa tai La Flegeressä. Vauhdista ja vapaudesta potkunsa saava hiihtäjä löytää hakemansa Grands Montetsilta, Le Breventistä tai Aiguille du Midiltä. Ja luonnonrauhaa sekä koskematonta lunta kaipaava suuntaa hiihtovaelluksille takamaastoihin.

Toinen toistaan hienompia hiihtovaelluksia on kymmenittäin, aina helpoista lojotuksista vaativiin äärilaskuihin saakka. Suosituimpien vaellusten joukkoon kuuluu Passon-solan kautta kulkeva reitti, joka loppuu upealle unelmien puuterilaskulle.

Col du Passon

Vaellus lähtee liikkeelle Grands Montetsin (3233 m) hissin yläasemalta, missä laitetaan sukset jalkaan, puetaan valjaat päälle ja tarkistetaan piipareiden toiminta. Lisäksi Grand Montetsin huipulta näkee hyvin Passon-solaan johtavan nousureitin, mikä kannattaakin iskostaa mieleensä tässä vaiheessa.

Reitti alkaa laskulla rinnettä pitkin, mutta rinteestä poiketaan melkein heti Rognons -jäätikölle, joka vuodesta riippuen lasketaan joko suoraan tai keskellä näkyvän valtavan kiven vasemmalta puolelta alas. Laskun jälkeen, Argentierin jäätiköllä, otetaan suunta kohti Aiguille du Chardonnet’n länsiharjannetta. Jos lumisiltojen kestävyys antaa aiheitta epäilylle, tässä vaiheessa on hyvä laittautua köysiin.

Jäätikön toisen laidan saavuttamisen jälkeen kiinnitetään nousukarvat suksiin ja aloitetaan pitkähkö nousu kohti Passon -solaa (3028 m). Nousureitti kulkee kohti pohjoista ja nousee loivasti oikealle Chardonnet -vuoren alarinnettä, kunnes saavutetaan Aiguille du Passonia ja ylempää Bec Rouge -vuorta yhdistävän harjanteen puolivälissä oleva kuru.

Kurun kiipeämiseen tarvitsee yleensä tavallista vaellushakkua. Jos lumi on kovaa, on syytä käyttää myös jäärautoja. Useimmiten tämä hiukan yli 40-asteinen jyrkkä lumiränni on helppo nousta, mutta toisinaan kurun yläpää kysyy myös kalliokiipeilytaitoja.

Kurun kautta saavutetusta Passon-solasta aukeavat majesteettiset maisemat tahdittavat evästaukoa, jonka aikana poistetaan nousukarvat suksista. Valjaat on hyvä pitää edelleen päällä, sillä alamäkenä jatkuva reitti kulkee jonkin matkaa Le Tourin jäätiköllä. Köyden voi kuitenkin pakata reppuun, jos sen käyttö laskun aikana ei ole olosuhteiden pakosta välttämätöntä.

Cul du Passon

Hyvällä säällä laskureitti on suhteellisen helppolukuinen. Varsinaiseen suunnistamiseen ei siten tarvitse varautua, mutta kartta, kompassi ja korkeusmittari on hyvä olla varoiksi mukana. Lasku kulkee aluksi jäätikön vasenta reunaa ja alemman Bec Rougen ohitse. Laskun puolivälin tietämistä jatkovaihtoehtoja on useita, mutta suositeltavin vaihtoehto on Bec de Lachatin ja Bec de la Cluy’n väliin jäävä hieno bowl, johon pääsee Bec de la Cluy’ n eteläpuolella sijaitsevasta solasta (2450 m). Bowlin jyrkähkön yläosan jälkeen rinne loivenee hetkeksi, kunnes taas jyrkkenee ja Le Tourin kylä tulee näkyviin.

Laskun lopussa on usein pakko pujotella hetken aikaa tiheissä puskissa, mutta tämä pieni epämukavuus palkitaan ruhtinaallisesti heti Tourin kylään ja läheiseen rinneravintolaan saapumisen jälkeen.

Kaikki blogit