FI | ENG
Paul Siljama / 14/02/2016

Chamonix Recap

Siitä olikin aikaa, kun viimeksi kävin tässä vuorten suojelemassa ulkourheilukaupungissa.  Jätin laakson vuonna 2012, muutaman vuoden siellä asuttuani, enkä sen jälkeen ole palannut Chamonixiin, vasta nyt. Fiilis on kuitenkin tuttu, kun hyppään ulos bussista ja kävelen pääkatua, rue Paccardia ylöspäin, etsiäkseen kavereiden asuntoa, jossa yöpyisin. Tuttuja tulee vastaan kävellessäni ja sovitaan että nähtäisiin paremmin myöhemmin illalla, minulle uudessa baarissa nimeltä MÖO. Tuttuja naamoja astuu sisään illan mittaan. Kaikki näyttää vähän niinkun ennenkin, mutta fiilis eri. Vanha Chamonixin ydinjengi näyttää rauhoittuneen. Suurin into jyrkimmän löytämiseen ja pahojen mäkien valoittamiseen on hiipunut ja syystäkin. Viime vuosina on kaveripiirista on lähtenyt useitakin. Ja kun juttelee ihmisten kanssa jokaisella on joku; ystävä, poikaystävä, tyttöystävä, jonka on lähiaikona menettänyt vuorille. Monille suuria asioita oli tapahtunut. Asioita jotka ovat antaneet heille  miettimään elämää erilaisista näkökulmista.

Lyhyellä visiitillä oli tietenkin tarkoitus laskea mahdollisimman paljon. Jokaiselle päivälle halusin tutkia jotain uutta. Uusia paikkoja, joita en aikaisemmin, vaikka laaksossa tuli vietettyäkin monta kautta, ole paljoa laskennut. Päädyimme haikkaamaan Breventin takamaastoja, Sveitsin puolen Les Marécottesin takapuolta ja Mont Blancin länsipuolella olevia jylhiä kuruja Italiassa.

Kylä oli entisellään, mutta fiilis on hieman muuttunut. Huomasin matkan aikana, että olin lähinnä itse muuttunut. Laskullisesti oli siistimpää löytää ja tutkia jotain uutta kuin mahdollisimman jyrkkää, pitkää ja suorituskeskeistä. Ja sitä minä juuri sain. Muutaman vuoden tauon jälkeen Chamonix tuntuu edelleen kotoisalta.

Breventin topista kaikki näyttää hyvältä.
Breventin topista kaikki näyttää hyvältä.
Kahvilla auringonpaisteessa, Tammikuussa!
Kahvilla auringonpaisteessa, Tammikuussa!
Lähtölava minilinjalle Les Marécottesissa
Lähtölava minilinjalle Les Marécottesissa
Matkalla takamaastoon. Keskus jää solan toiselle puolelle.
Matkalla takamaastoon. Keskus jää solan toiselle puolelle.
Takamaastoa parhaimmillaan.
Takamaastoa parhaimmillaan.
Isot vuoret Blancin takana.
Isot vuoret Blancin takana.
Italianpuoleinen kuru. Aika siistiä laskea taas vähän jyrkempää.
Italianpuoleinen kuru. Aika siistiä laskea taas vähän jyrkempää.
Hiihdon jälkeiset.
Hiihdon jälkeiset.

Paul Siljama

Olen Paul, vapaalaskettelija, sensaation ja seikkailujen etsijä. Lasketellessa luonnon antamilla muodoilla, oli sitten syvässä metsässä tai jyrkällä vuorella, koen olevani elämäni ja luonnon lähellä.

Laskettelu on vienyt mut moniin kiinnostaviin paikkoihin ympäri maailmaa ja tutustuttanut minut moneen hienoon ihmiseen. Se on tuonut minulle energiaa kaikkiin elämän asioihin.

Asuin ennen Ranskan Chamonixissa, mutta nykyään olen enemmän kiinnostunut tutkimaan uusia alueita, kuten esimerkiksi Kanadan syviä metsiä tai Norjan autiota vuoria. Haluan tutkia kiinnostavia maastoja, uutta lunta ja jänniä paikkoja. Kesäsin viihdyn parhaiten meren äärellä.

Nauttikaa luonnosta! Nähdään kaikkialla!

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit