FI | ENG
Samuli Mansikka / 02/11/2012

Anna purnaa ja Ganesh rokkaa!

Om mani padme hum vaan kaikille täältä Katmandun helteestä! Lämmintä piisaa kaupungilla ja vuorillakin. Tämän kertainen Annapurna Circuit -retki oli nimittäin ensimmäinen Nepal-trekkini ikinä, kun en kertaakaan avannut untsikaa. Harmi, sillä tätä reissua varten päivitin edellisen ja puhkikuluneen paria astetta järeämpään.

Annapurnan ympäri ja over the hills


Aventuran matkassa retkeiltiin 23.9. alkaen puolitoistasataa kilometriä Annapurnan massiivin pohjoispuolella. Bussilla ajettiin ensin Katmandusta Besisahariin, josta jeepeillä Syangeen. Edessä oli 11 patikointipäivää ensin vehreiden metsien ja riisipeltojen läpi ja loppua kohti yhä karummaksi muuttuvassa Manangin laaksossa. Matkan voisi sanoa huipentuvan Thorung La:n 5416 metriä korkean solan ylitykseen, jonka jälkeen maasto taas muuttuu oleellisesti suureen Kali Gandakin jokilaaksoon laskeuduttaessa. Monipuolinen reitti kauneimman Himalajan halki ja oma suosikkitrekkini ehdottomasti!

On mielestäni todella tärkeää valita oikea ajankohta kullekin trekille. Kävin edellisvuonna samoihin aikoihin tsekkaamassa (katso blogi) alueen miettien uutta ohjelmaamme ja vakuutuin, että syys-lokakuun vaihde on täällä ehdottomasti paras.

Oleellista on, että reitin varrella on paljon alkuperäistä asutusta ja elämä on juuri sit samaa, kuin se on ollut satoja vuosia. Esimerkiksi Everestin laakso puolestaan alkaa olla jo varsin pitkälti turismille rakennettu paikallisväestön muuttaessa kauden jälkeen Katmandun (tai Coloradon) asuntoihinsa. Täällä sen sijaan maata viljellään, sekä eletään ja yritetään, oli turisteja tai ei. Alueella on vahvat maanviljelysperinteet ja syys-lokakuun vaihteessa sadonkorjuun aikaan pääsee paikallisväestön pariin paremmin, kuin milloinkaan. Alueen maisemakin on ehdottomasti kauneimmillaan juuri sadonkorjuun aikaan ja säätkin vakaimpia.

Trekkihän meni mainiosti! Eniten matkanjohtajana pelkään nilkannyrjähdyksiä, polvirikkoja jne. Sairastumisiin tepsii lähes aina lääkitys, mutta kävelykyvyn menettäneet joutuvat palaamaan ihmisten ilmoille joko kopterilla (muista vakuutus!) tai hevosen selässä. Omatoimiretkeilijän puolestaan ei ole aina kovinkaan helppoa ja nopeaa saada kopteria, sillä maksu pitää yleensä kokonaisuudessaan suorittaa, jotta kone lähtee ilmaan. Voin vakuuttaa, että esim. Manangista on todella epämiellyttävää joutua palaamaan koko kuoppainen monen päivän matka hevosella. Oikoreittejä ei ole.

Neljä oleellista ohjetta: oikea kenkävalinta (eikä se tarkoita järeintä ja jäykintä korkeavartista nahkakenkää), kevyt päiväreppu ( < 5kg nesteineen), vaellussauvat tasapainoa antamaan ja tärkeimpänä, verkkainen tahti. Palataan Nepal-trekkivarustukseen myöhemmissä blogeissa.

11 vaelluspäivään mahtuu paljon muuttuvia maisemia, monennäköistä väestöä, sekä paljon hauskoja juttuja ja juttutuokioita. Kiitos kuuluu taas erinomaiselle ryhmälle! En ikinä unohda teitä! Kuvia ja tarinoita tuotetaan Aventuran ja Samuli Mansikka Consultingin Facebook-sivuille, kunhan marraskuun lopulla kotiin palailen.

Sitä ennen on vielä monen monta Nepal-viikkoa jäljellä. Seuraavaksi käydään porukalla Annapurnan eteläisessä perusleirissä, jonne reitti vie taas aivan erilaisissa maisemissa. Annapurna BC retken jälkeen maailman paras Kari H. jatkaa Aventuran ryhmien kanssa Poon Hillille ja Mera Peakille (6476 m.), kun minä pääsen uusille paikoille Ganesh Himalin massiiviin.

Ganesh 1


Ganesh Himal on neljän 7000-metrisen huipun jono Manaslun massiivista itään. Hyvällä kelillä Ganeshit näkyvät kuulemma Katmanduun asti ja mekin pääsimme näkemään ne bussin ikkunasta ajellessamme Katmandusta Circuitin alkuun.

Huipuista korkein on 7422-metrinen Ganesh 1, jota myös Yangraksi kutsutaan. Tiettävästi vuori on kiivetty ainoastaan kerran ja siitäkin on jo tovi; vuonna 1955 huipulle noustiin Tiibetin puolelta.

Olin revetä housuistani, kun kuulin Altitude Junkiesin Philin järjestävän tälle syksylle reissua Nepalin puolelle vuorta. Muutaman vuoden Himalajalla pyörittyäni olen enemmän ja enemmän alkanut arvostaa ensinousuja ja uusia reittejä. Nykyisin kasitonnistenkin perusreitit tunnetaan niin hyvin, että on alkanut tuntua, kuin suorituksesta jäisi uupumaan jotain. En siis missään tapauksessa halunnut missata tilaisuutta lähteä tuntemattomalle seinälle ja sain ujutettua itseni co-leaderin roolissa mukaan.

Annapurna BC -trekkini sattuu hieman päällekkäin ryhmän Ganeshille lähdön kanssa ja treffaan ryhmän vuoren juurella. Itse olen siinä vaiheessa retkeä muita sopeutuneempi ja uskon, että pääsen iskemään hakut neitseelliseen seinään ensimmäisenä. Yeah!

 

Trekkejä Annapurnan perusleiriin ja myöhemmin Ganeshin juurelle voi seurata SPOT-signaalin ja livekartan avulla. Vuorelta viestit tulevat satelliitin kautta suoraan Twitteriin @Samuli_Mansikka, sekä Philin updatet Altitude Junkiesin sivuille.


Mahtavaa syksyä! Kiivetkää paljon!


Samuli M.


Ps. Niin ja hei! Suomen Alppikerhon 50v-juhlallisuuksia vietetään Helsingissä 1.-2.12.! Seuraa tapahtumainfoja kotisivuilla www.suomenalppikerho.fi ja osallistu! On nimittäin ensimmäinen kerta, kun suomalainen kiipeilyseura täyttää puoli vuosisataa. Ohjelmaakin on jos jonkin sorttista!


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit