FI | ENG
Samuli Mansikka / 09/02/2015

Aconcagua

Lentelen parhaillaan kotiin kolmannelta Aconcaguan retkeltäni ja samalla täydennän maailman ympäri reititetyt lentoni! Joulukuunhan vietin Sydneyssä lähinnä rantaelämää harrastaen.

Aconcaguasta ollaan montaa mieltä ja lähinnä, että se olisi ”ei-niin-kaunis kivikasa”. Ei luminen vuori ja trekki eikä kiivettävä vuori, mutta en sanoisi sitä kuitenkaan rumaksi. Erilainen toki! Nyt kolmen reissun myötä alkaa saada otteen vuoreen ja sen kansaan; gauchoihin, oppaisiin, perusleirihenkilökuntiin ja rangereihin. Pidän erityisesti vuoren karun aavikkomaisesta kauneudesta, syvän sinisestä kuulaasta taivaasta ja nätin vaihtelevasta valosta. Parin reissun ajan olen miettinyt, kumpi on kauniimpi puoli vuorta – puolalaisen jäätikön puoli vai ’Ruta Normal’. Valintani on aika lailla selkeä; jäätikön puolelle lähestyminen on pidempi ja monipuolisuudessaan kyllä kauniimpi, mutta yläleirit ja näkymät ovat mielestäni upeammat Plaza de Mulasin eli ’Ruta Normalin’ puolella. Joku siinä ilta-auringon maalaamassa länsiseinässä ja ympäröivissä lumihuipuissa (Cathedral Peak ja Cuerno) viehättää enempi.

Trekkireitit sikseen! Aconcaguan eteläseinä on todella vaikuttava ja tarjoaisi melkoisen magean nousun helpolla lähestymisellä. Lennot tosin ovat harmittavan kalliit eikä lupakaan aivan ilmainen.

Kevään proggis – Annapurna

Kovastihan mä nyt olen päättänyt tähdätä 14:ään kasitonniseen ja valitsin alkukevään projektiksi Annapurnan. En sitä Uelin kiipeämää eteläpuolta, vaan kiipeilyllisesti helpon, joskin vyöryherkän ensinousun puolen. Tarkoitus on kiivetä mahdollisimman nopeasti ja siten minimoida riski.

No miksi näin aikaisin? Yleensä Nepalissa kiivetään huhti-toukokuu. Annapurnalle sataa yleensä runsas dumppi huhtikuussa, mikä ei luonnollisesti ole hyväksi vyöryherkille rinteille. Pyrimme siis muiden vuorella olevien tiimien kanssa toppiin ennen huhtikuun dumppeja.

Everest BC & Island Peak

Annapurnan jälkeen huhtikuussa jatkan Aventuran ryhmän kanssa Everestin perusleiriin ja Island Peakin huipulle. Lähtijöitä on jo ja matka siis varma. Paikkojakin on vielä muutama jäljellä ja uskallan luvata huiputuksen erinomaisella todennäköisyydellä.

Valmistelut

Ison projektin valmistelut alkavat olla jo melko rutiininomaista. Varusteethan on iso kokonaisuus, joka pitää inventoida ja osin uusiakin. Sääennusteet sovitaan Seattlelaisen meteorologini kanssa ja samalla selataan edellisvuosien porukoiden kokemuksia vuoren olosuhteista. Muutenkin vuoresta imetään kaikki mahdollinen esiin etenkin, kun kyseessä on näin vaarallinen projekti. Vaaranpaikat karoitetaan ja funtsitaan taktiikat, joilla riskit voi minimoida.

Kuntoa kartutetaan niin paljon, kuin suinkin ja ylipäätään elellään terveellisesti.

Matkaa voi taas seurata mun kotisivuilla www.samulimansikka.com, Twitterissä (twitter.com/Samuli_Mansikka) ja Instagramissa (instagram.com/samulimansikka)!

Hauskaa talvea! Käykää kiipimässä jäätä! Sitä taitaa olla paikoin ihan kivasti!

Samuli


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit