FI | ENG
Juho Knuuttila / 05/01/2017

Suomikiipeilyä ja alppeja – vuosi 2016

On taas se aika vuodesta, kun niputetaan kuluneet 12 kuukautta pakettiin, ja suunnataan katse tulevaan. 2016 piti sisällään paljon suomikiipeilyä ja alppihommia Blancin massiivilla. Treenivuosi sanoisin! Alla kuvakavalkadi vuoden touhuista. Yritin koota kuvia ja hetkiä, joista en ole aikaisemmin kirjoittanut.

 

untitled-1-of-1

 

Jäätä – ja uusien mixtojen perässä juoksua

Vuosi alkoi räväkästi Korouomassa. Ideana oli vetää legendaarinen Korouoma Derby eli kiivetä kaikki vastaan tulevat putoukset kanjonista vuorokauden aikana. Lähtöpaikkana Posion-tien varsi ja maaliviivana Pajupuron autiotupa. Lisähaastetta toi vuoden pimein aika, jonka takia suurin osa jäistä piti kiivetä pimeässä. Startti sujui mainiosti Itsenäisyyspäivänä tehdyn tiedustelun ansiosta, mutta onni kääntyi, kun en löytänyt Sudenhammasta tahi sen viereisia pikkuputouksia. Päätin hiihdellä tutuille mestoille ja kiivetä ikiklassikot treenin kannalta.

Lopputulemana kahdeksan vapaasoolona kiivettyä putousta (Kaunein, Sikariporras, Big Blue, Ruskea Virta, Mammutti, Onnekas, Jaska Jokunen ja Revontuli), ihan liian paljon hiihtoa ja pimeässä tarpomista. Visio Derbystä on kuitenkin sen verta houkutteleva, että erä kaksi on luvassa, kunhan harvemmin muodostuvat putoukset tulevat kuntoon.

Ruskea virran mixtalinjat oli huippuiskussa!
Ruskea virran mixtalinjat oli huippuiskussa! Derby-yrkän jälkeiset päivät meni näitä kiivetessä. Kuva @Anniina Pakkasmaa.

Etelä-Suomen hakkuhommissa panostettiin uusien jäiden etsimiseen (laihoin tuloksin), mikä vei aikaa itse kiipeilyltä. Joitakin lyhyitä trädimikstoja sentään tuli ensinoustua.

Lake Stadium (M6+ tai M7-) odottelee toista mielipidettä greidistä. Nimi tulee Jeff Mercierin hyvin samantyylistä kiipeilyä sisältävästä draikkapyhätöstä, Blade Stadiumista.
Lake Stadium (M6+/M7-?) odottelee toista mielipidettä greidistä. Nimi tulee Jeff Mercierin hyvin samantyylistä kiipeilyä sisältävästä draikkapyhätöstä, Blade Stadiumista.

 

Useamman vuoden Haukkis-projekti sai ensinousunsa. Kolibri (M6) on kiivettävissä muutaman millimetrin paksuisen jäänoron ansiosta. Kuumotus reitti!
Useamman vuoden takainen Haukkis-projekti sai ensinousunsa. Kolibri (M6) oli kiivettävissä muutaman millimetrin paksuisen jäänoron ansiosta.
Bingo, Gringo (M5+) ground-up on-sight. Lumikasa reitin alla turvaa herkän alun.
Bingo, Gringo (M5+) ground-up on-sight. Lumikasa alla turvaa herkän alun lopputalvesta.
Yksi kunnon putous sentään löydettiin. Loppusläbien takia 60 metrinen köysi riittää juuri ja juuri laskeutumiseen. Linja oikealla on Hospital effect (M5+,R).
Yksi kunnon putous sentään löydettiin. Kalle Vuorenmaa toistonousulla. Loppusläbien takia 60 metrinen köysi riittää juuri ja juuri laskeutumiseen. Linja oikealla on Hospital effect (M5,R).
Haukkiksen Mixtamestarit (WI5 tai M6 kuivana).
Haukkiksen Mixtamestarit (WI5 tai M6 kuivana).

 

Alkukesän kalliot

Kalliokiipeilykausi polkaistiin todenteolla käyntiin pääsiäisenä, kun pääsin ensimmäistä kertaa Olhavalle. Aurinkoisessa kelissä oli mukava kiivetä helppoja klassikoita ja varmistella muiden kiipeilyä järven jäältä. Kevään tavoitteeksi otinkin tason-noston kalliolla. Aikaisempina vuosina en ole ollut erityisen kiinnostunut kalliokiipeilystä, muuna kuin lepopäivien ajanvietteenä. Nyt edessä oli kesäkausi Alpeilla, jossa suurin osa pidemmistä kesäalppireiteistä on puhdasta kalliota. Alakutosta pitäisi pystyä kiipeämään painavan repun kanssa ilman ihmettelyjä. Hyötyvaikutus talvialpinismiinkin on huomattava!

Suunnitelma toimi siinä määrin, että aloin Suomessakin asettaa tavoitteita yksittäisten reittien kiipeämiseen. Hauskaa oli, ja siitä onkin kiittettävä pikku hiljaa kasvavaa itärajan köysikiipeilypossea.

 

Kantti!
Kantti! Pääsiäinen Olhavalla on mahtava tapa aloittaa kausi.
Aleksi Haakanan Ramin Flashbackillä, 7a.
Aleksi Haakanan Ramin Flashbackillä, 7a.
4.20, 7a+ oli yksi kevätkauden hauskimpia reittejä. Kalle reitin puolivälissä.
4.20, 7a+ on yksi Haukkavuoren helmistä. Kalle reitin puolivälissä. Samaan ankkuriin toppaa myös Suomen paras 6c:n sportti, Predator.
Muutama ensinousukin tuli tehtyä Korpjärvelle. Mm. kuvan Halkeamasoturi (6b+) ja brittityylinen Grittein sukua (6a?,R). Aavistuksen hänkkäävää otekiipeilyä olisi kiivennyt pidempäänkin.
Muutama ensinousukin tuli tehtyä Korpjärvelle. Mm. kuvan Halkeamasoturi (6b+) ja brittityylinen Grittein sukua (6a+,R), jonka aavistuksen hänkkäävää otekiipeilyä olisi kiivennyt pidempäänkin.
Tollonvuoren siisteimpiä reittejä on Ojalan Teemun Split, 7a. Nivusien tuhoaminen oli toistonousun arvoista.
Ojalan Teemun Split, 7a. Liikkuvuuden uusiin sfääreihin nostava sisäkulma on Tollonvuoren siisteimpiä reittejä. Toistonousulla Tollovuoren avajaispippaloissa.

 

Alpit

Keskikesän juhlien jälkeen olikin aika muuttaa Chamonixiin neljäksi kuukaudeksi. Heinä-elokuussa tuli kiivettyä helppoja, mutta pitkiä klassikoita. Tämä oli ensimmäinen kokonainen kesäni Alpeilla, joten tuntumaa kesäalpinismiin oli hyvä hakea kiipeämällä määrää.

Kesästä jäi muutenkin erityisen hyvä fiilis. Reppu oli kevyt, ei tarvinnut palella, kiipeilykavereita löytyi ja onnistumisprosentti oli harvinaisen korkea. Erityisesti täytyy kiittää Tim Oliveria. Motivoitunutta ja jatkuvasti isoille reitelle valmiina olevaa kaveria ei ole aina helppoa löytää edes vuoriurheilun mekasta.

Kirkkaimpana kesän könyämisistä jäivät mieleen Walker Spur, Brown-Patey, Superintegralen yritys ja Frendon/Verten soolot. Kaikesta huolimatta täytyy myöntää, että tuli säästeltyä voimia ja motivaatiota syksyä varten…

 

Kaksi päivää Verten Nant Blanc-seinällä huipentui topitukseen. Välillä tuuli vei kontilleen, kun pystyssä ei meinannut pysyä. Kuva @Tim Oliver.
Kaksi päivää Verten Nant Blanc-seinällä huipentui topitukseen. Välillä tuuli vei kontilleen, kun pystyssä ei meinannut pysyä. Kuva @Tim Oliver.

 

Mont Blancin eteläseinä on GJ:n jälkeen siistein mesta kiivetä Blancin massiivilla. On graniittipilaria ja jääränniä josta valita.
Mont Blancin eteläseinä on GJ:n jälkeen siistein mesta kiivetä Blancin massiivilla. On graniittipilaria ja jääränniä josta valita. Kuva @Tim Oliver.

 

Alkukesän treenaus kannatti. Jyrkkää jaksoi kiivetä reppu selässä. Bonatti-Oggioni Brouillardin pilarilla.
Alkukesän treenaus kannatti. Jyrkkää jaksoi kiivetä reppu selässä. Bonatti-Oggioni Brouillardin pilarilla. Kuva @Tim Oliver.

 

Tim Petites Jorassesin länsiseinällä. Vettä juoksevat halkeamat pistivät kampoihin 700 metrisellä seinällä. Contamine oli yksi kesän reiteistä, joka yllätti pituudellaan.
Tim Petites Jorassesin länsiseinällä. Vettä juoksevat halkeamat pistivät kampoihin 700 metrisellä seinällä. Contamine oli yksi kesän reiteistä, joka yllätti pituudellaan. Tim pidätteli oksennusta koko reitin. Kova osoitus motivaatiosta kiivetä reitti kipeänä!

 

Rochefort-Grandes Jorasses harjannetraverse oli ehkä kesän leppoisin alppireitti. Kauniita maisemia ja rentoa harjanne kiipeilyä.
Rochefort-Grandes Jorasses harjannetraverse oli ehkä kesän leppoisin alppireitti. Kauniita maisemia ja rentoa harjannekiipeilyä. Kuva @Tim Oliver.

 

Tatun kanssa Midin eteläseinän La Dame du Lacilla.
Tatun kanssa Midin eteläseinän La Dame du Lacilla.

 

Tatu Autio ottaa tuntumaa Lepineyn halkeamaan Peignen superviikolla. Viisi eri reittiä lähitömpyrällä viikon sisään.
Tatu Autio ottaa tuntumaa Lepineyn halkeamaan Peignen superviikolla. Viisi eri reittiä lähitömpyrällä viikon sisään.

 

Kesän kohokohtia oli Frendo Spurin soolo. Plan d´Aiguillen asemalta Midille 3h 36 minuuttia. Nyt kun reitin tietää niin alle kolme tuntia ei pitäisi olla mahdottomuus.
Kesän kohokohtia oli Frendo Spurin soolo. Plan d´Aiguillen asemalta Midille 3h 36 minuuttia. Nyt kun reitin tietää niin alle kolme tuntia ei pitäisi olla mahdottomuus.
Superintegralen yrkkä tarjoili kuumotusta toisen perään. Navigointi Freneyn jäätiköllä oli kaukana helposta. Kuvassa railotraverse yhden hakun kanssa. Kuva @Tim Oliver.
Superintegralen yrkkä tarjoili kuumotusta toisen perään. Navigointi Freneyn jäätiköllä oli kaukana helposta. Kuvassa railotraverse yhden hakun kanssa. Kuva @Tim Oliver.
Bivi Aiguille Noire de Peutreyn länsiseinän alaosissa. Päällekaatuvat seinät suojasivat kiviltä ja luntakin löytyi lähietäisyydeltä.
Bivi Aiguille Noire de Peutreyn länsiseinän alaosissa. Päällekaatuvat seinät suojasivat kiviltä ja luntakin löytyi lähietäisyydeltä. Kuva hämää, jäätikölle pääsee 20 metrin rappelilla. Kuva @ Tim Oliver.
Rebuffatin nimikkokulma Walker Spurilla. Huukkia ja jammia sai tarjota vuoronperään ylös päästäkseen. Kuva @Tim Oliver.
Rebuffatin nimikkokulma Walker Spurilla. Huukkia ja jammia sai tarjota vuoronperään ylös päästäkseen. Grandes Jorasses ei petä ikinä! Kuva @Tim Oliver.

 

Syyskuun alkuun soolosin ns. Aiguille Verte traversen. Grand Montets-harjanne ylös ja Arete du Jardin alas, topaten välissä Grande Rocheusen ja Aiguille du Jardinin huiput. Täytyy myöntää, että nautin suunnattomasti kun saan touhuta vuorella yksinään.
Syyskuun alkuun soolosin ns. Aiguille Verte traversen. Grand Montets-harjanne ylös ja Arete du Jardin alas, topaten välissä Grande Rocheusen ja Aiguille du Jardinin huiput. Täytyy myöntää, että nautin suunnattomasti kun sain touhuta vuorella yksinään.
Aiguille Verten huipulle johtava Grand Montets-harjanne valon ja varjon rajalla.
Aiguille Verten huipulle johtava Grand Montets-harjanne valon ja varjon rajalla.

Tämän oli tarkoitus olla se syksy kun tikattaan oikeasti vaikeita reittejä pohjoisseinillä toinen toisensa perään, eikä lepopäivistä ole tietoakaan. Todellisuudessa seiniltä sai etsiä jäätä kiikarien kanssa, jos meinasi löytää jotain kiivettävää. Olosuhteet olivat suorastaan surkeat. Modeniuksen Samin kanssa onnistuttiin kuitenkin kiipeämään Ginat ja Late to Say I´m Sorry. Muuten tulikin pakkeja pakkien perään.

Syksyllä Mehtosen Aleksi tuli ottamaan tuntumaa alppi-ilmaan. Auringonlasku Albert Premierin talvimajalta oli hieno!
Syksyllä Mehtosen Aleksi tuli ottamaan tuntumaa alppi-ilmaan. Auringonlasku Albert Premierin talvimajalta oli hieno!
Meinattiin Aiguille de Chardonnetille, mutta syvä lumi olisi vaatinut sukset nopeaan etenemiseen.
Meinattiin Aiguille de Chardonnetille, mutta lähestymisellä kohdattu syvä lumi ei luvannut hyvää Escarra gully:a varten.
Telttaretki Drun alle. Pakit otettiin kun jättimäinen railo katkaisi lähestymisjäätikön koko pituudelta. Yli olisi varmaan päässyt, mutta oikeaa fiilistä ei löytynyt.
Telttaretki Drun alle. Pakit otettiin kun jättimäinen railo katkaisi lähestymisjäätikön koko pituudelta. Yli olisi varmaan päässyt, mutta oikeaa fiilistä ei löytynyt jatkamista varten.
Beyond Good and Evil. Jyrkkää lunta nollavarmistuksilla Etienne Jornetin kanssa. Kiipesin kruksin puolivälin hyllylle, ennen kuin todettiin, että vuorella oli aivan liian lämmintä kiivetä lunta. Yksi Nixin myyttisimmistä reiteistä jäi odottamaan seuraavaa kertaa.
Beyond Good and Evil. Jyrkkää lunta nollavarmistuksilla Etienne Jornetin kanssa. Kiivettiin kruksin puolivälin hyllylle, ennen kuin todettiin, että vuorella oli aivan liian lämmintä kiivetä lunta. Yksi Nixin myyttisimmistä reiteistä jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

 

Vuosi vaihtuu

Marraskuun alussa palasin Suomeen, kun talvikiipeilykausi näytti alkavan odotettua aikaisemmin. Siitä asti talvi on veivannut edestakaisin, kuin kiusoitellen tulollaan. Sen myötä osa herkistä mixtareiteistä on ollut erityisen helppo kiivetä. Tosin joulua edeltänyt viikon suoja sulatti ohkaisimmat jäät ainakin Kaakkois-Suomessa. Uutta pakkasjaksoa odotellen!

Alkava vuosi näyttää lupaavalle kiipeilyhommia ajatellen. Tavoitteet on ainakin asetettu korkeammalle kuin aikaisemmin. Alppihommia on toivottavasti luvassa talvella sekä heinä-elokuussa. Projekteja Keski-Euroopassa nimittäin riittää.

Retkikuntavapaan vuoden jälkeen on hauska päästä takaisin oikeasti isoille vuorille. Alaska kutsuu loppukeväästä! Siitä lisää lähiaikoina. Jotain muutakin on kehiteillä, mutta kaikki aikanaan.

Erinomaista ja kiipeilyllistä vuotta 2017 kaikille!

 

 

 

 

 


Juho Knuuttila

Juho Knuuttila (s.1995) on nuoresta iästään huolimatta yksi Suomen aktiivisimmista alppikiipeilijöistä. Hän on kiivennyt mm. legendaarisen pohjoisseinätrilogian (Eiger, Matterhorn ja Grandes Jorasses), useita seiskatonnisia Keski-Aasiassa, soolonnut ison liudan Alppien nelitonnisia ja kiivennyt Mt. Hunterin ranskalaisten reitin 6.nousun. Lähivuosina Juho meinaa keskittyä teknisesti haastaviin nousuihin Alpeilla ja maailman suurilla vuorilla, mutta aikaa löytyy myös halkeama- ja mixtakiipeilylle Suomessa.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit