On taas se aika vuodesta, kun niputetaan kuluneet 12 kuukautta pakettiin, ja suunnataan katse tulevaan. 2016 piti sisällään paljon suomikiipeilyä ja alppihommia Blancin massiivilla. Treenivuosi sanoisin! Alla kuvakavalkadi vuoden touhuista. Yritin koota kuvia ja hetkiä, joista en ole aikaisemmin kirjoittanut.
Jäätä – ja uusien mixtojen perässä juoksua
Vuosi alkoi räväkästi Korouomassa. Ideana oli vetää legendaarinen Korouoma Derby eli kiivetä kaikki vastaan tulevat putoukset kanjonista vuorokauden aikana. Lähtöpaikkana Posion-tien varsi ja maaliviivana Pajupuron autiotupa. Lisähaastetta toi vuoden pimein aika, jonka takia suurin osa jäistä piti kiivetä pimeässä. Startti sujui mainiosti Itsenäisyyspäivänä tehdyn tiedustelun ansiosta, mutta onni kääntyi, kun en löytänyt Sudenhammasta tahi sen viereisia pikkuputouksia. Päätin hiihdellä tutuille mestoille ja kiivetä ikiklassikot treenin kannalta.
Lopputulemana kahdeksan vapaasoolona kiivettyä putousta (Kaunein, Sikariporras, Big Blue, Ruskea Virta, Mammutti, Onnekas, Jaska Jokunen ja Revontuli), ihan liian paljon hiihtoa ja pimeässä tarpomista. Visio Derbystä on kuitenkin sen verta houkutteleva, että erä kaksi on luvassa, kunhan harvemmin muodostuvat putoukset tulevat kuntoon.
Etelä-Suomen hakkuhommissa panostettiin uusien jäiden etsimiseen (laihoin tuloksin), mikä vei aikaa itse kiipeilyltä. Joitakin lyhyitä trädimikstoja sentään tuli ensinoustua.
Alkukesän kalliot
Kalliokiipeilykausi polkaistiin todenteolla käyntiin pääsiäisenä, kun pääsin ensimmäistä kertaa Olhavalle. Aurinkoisessa kelissä oli mukava kiivetä helppoja klassikoita ja varmistella muiden kiipeilyä järven jäältä. Kevään tavoitteeksi otinkin tason-noston kalliolla. Aikaisempina vuosina en ole ollut erityisen kiinnostunut kalliokiipeilystä, muuna kuin lepopäivien ajanvietteenä. Nyt edessä oli kesäkausi Alpeilla, jossa suurin osa pidemmistä kesäalppireiteistä on puhdasta kalliota. Alakutosta pitäisi pystyä kiipeämään painavan repun kanssa ilman ihmettelyjä. Hyötyvaikutus talvialpinismiinkin on huomattava!
Suunnitelma toimi siinä määrin, että aloin Suomessakin asettaa tavoitteita yksittäisten reittien kiipeämiseen. Hauskaa oli, ja siitä onkin kiittettävä pikku hiljaa kasvavaa itärajan köysikiipeilypossea.
Alpit
Keskikesän juhlien jälkeen olikin aika muuttaa Chamonixiin neljäksi kuukaudeksi. Heinä-elokuussa tuli kiivettyä helppoja, mutta pitkiä klassikoita. Tämä oli ensimmäinen kokonainen kesäni Alpeilla, joten tuntumaa kesäalpinismiin oli hyvä hakea kiipeämällä määrää.
Kesästä jäi muutenkin erityisen hyvä fiilis. Reppu oli kevyt, ei tarvinnut palella, kiipeilykavereita löytyi ja onnistumisprosentti oli harvinaisen korkea. Erityisesti täytyy kiittää Tim Oliveria. Motivoitunutta ja jatkuvasti isoille reitelle valmiina olevaa kaveria ei ole aina helppoa löytää edes vuoriurheilun mekasta.
Kirkkaimpana kesän könyämisistä jäivät mieleen Walker Spur, Brown-Patey, Superintegralen yritys ja Frendon/Verten soolot. Kaikesta huolimatta täytyy myöntää, että tuli säästeltyä voimia ja motivaatiota syksyä varten…
Tämän oli tarkoitus olla se syksy kun tikattaan oikeasti vaikeita reittejä pohjoisseinillä toinen toisensa perään, eikä lepopäivistä ole tietoakaan. Todellisuudessa seiniltä sai etsiä jäätä kiikarien kanssa, jos meinasi löytää jotain kiivettävää. Olosuhteet olivat suorastaan surkeat. Modeniuksen Samin kanssa onnistuttiin kuitenkin kiipeämään Ginat ja Late to Say I´m Sorry. Muuten tulikin pakkeja pakkien perään.
Vuosi vaihtuu
Marraskuun alussa palasin Suomeen, kun talvikiipeilykausi näytti alkavan odotettua aikaisemmin. Siitä asti talvi on veivannut edestakaisin, kuin kiusoitellen tulollaan. Sen myötä osa herkistä mixtareiteistä on ollut erityisen helppo kiivetä. Tosin joulua edeltänyt viikon suoja sulatti ohkaisimmat jäät ainakin Kaakkois-Suomessa. Uutta pakkasjaksoa odotellen!
Alkava vuosi näyttää lupaavalle kiipeilyhommia ajatellen. Tavoitteet on ainakin asetettu korkeammalle kuin aikaisemmin. Alppihommia on toivottavasti luvassa talvella sekä heinä-elokuussa. Projekteja Keski-Euroopassa nimittäin riittää.
Retkikuntavapaan vuoden jälkeen on hauska päästä takaisin oikeasti isoille vuorille. Alaska kutsuu loppukeväästä! Siitä lisää lähiaikoina. Jotain muutakin on kehiteillä, mutta kaikki aikanaan.
Erinomaista ja kiipeilyllistä vuotta 2017 kaikille!
