Gasherbrum 2
06.11.2010 10:50, viewed 660 time(s)
"Pitäisit varmasti Karakorumin kiipeilystä", sanoi Himalaja-retkikuntia järjestävä kaveriniManaslulta syksyllä palatessamme. Ei tarvittu erikoisia myyntipuheita, että lupauduinmukaan matkalle pohjoisimmassa Pakistanissa sijaitseville Gasherbrumeille.8035-metristä Gasherbrum 2:sta pidetään helpohkona "kasitonnisena". Karakoruminsääoloja sen sijaan ei voi kuvata aina aurinkoisiksi ja leppoisiksi. Perusleirissä istumista jaodottelua olisi luvassa paljon. Kuinka paljon, sitä emme tienneet.Sain mukaani argentiinalaisen Maximon ja ruotsalaisen Fredrikin. Lyöttäydyimme kaveriniPhilin retkikuntaan, mutta muusta ryhmästä poiketen vailla kantaja-apuja ja opastustaperusleirin yläpuolella.
Karakorumissa saa olla rauhassa. Koko Pakistanissa oli myönnetty vain 32retkikuntalupaa - vähemmän, kuin Everestillä yksin Nepalin tai Tiibetin puolella.Saavuimme Gasherbrum Basecampiin runsaan sadan kilometrin vaelluksen jälkeenkesäkuun 20. päivä. Paikalla oli vain kaksi ryhmää, jotka olivat ehtineet etsiä reitin jo 6500metriin kakkosleiriin asti.
Matka perusleirin yläpuolelle vie Khumbun jäätikköä muistuttavan lohkareisen jäävirranhalki. Kilometrejä ja nousua kertyy tosin enemmän. Fredrik sairasteli ja Max ei ollut vieläsaapunut perusleiriin, joten aloitin urakkamme yksin. Varustin ykkösleirimme jäätikölle6000 metrin korkeuteen 8 kilometrin ja 1000 nousumetrin päähän perusleiristä. Aamullalaskeuduin perusleiriin mukavuuksien äärelle. Seuraavalla matkalla triomme varustaisikakkosleirin, piipahtaisi 7000 metrissä ja olisi sen jälkeen hyvin sopeutunuthuippuyritykseen.
Lähdin perustamaan toista yläleiriämme Fredrikin kanssa ilman vatsapöpöä potevaaMaxia. Nousu ykköseen on helppo jäätikkövaellus, ykkösen ja kakkosen väli ei. Jäätiköltäjyrkästi kohoava kuluaari vie kapean ja jyrkän "Banana Ridge" -harjanteen juurelle. Pariviikkoa aiemmin saapunut ranskalaisryhmä oli jo varustanut "banaaniharjanteen" kiinteinköysin, joten urakkamme oli helppo.
Harjanteen yläpäässä sijaitsevaan notkelmaan on hyvä pystyttää leiri. Leirin yläpuolinenlumirinne näytti jo ensisilmäyksellä luotaantyöntävältä; lunta oli aivan liikaa ja rinne näyttivyöryherkältä. Asetuimme taloksi ja päätimme olla yrittämättä nousua ylemmäs ennen,kuin lumipatja olisi kesäpäivien lämmössä ohentunut ja asettunut. Asiasta ei tarvinnut edesneuvotella. Siksi pahalta rinne näytti. 6450 metrin korkeudessa yöpymisen tiesinedellismatkojeni perusteella kuitenkin antavan itselleni riittävän sopeutumisenhuippuyritykseen.
Perusleiriin laskeuduttuamme alkoi kärsivällisyytemme koettelu. Sääennusteet eivätluvanneet hyvää; suihkuvirtaukset olivat laskeutuneet alemmas ja puhuri hipoi ylärinteitä80 - 100 kilometrin tuntivauhdilla. Toisinaan tuuli laantui, jotta saimme uuden runsaanlumipeitteen edellisen päälle.
15:en perusleiripäivän jälkeen pääsin aloittamaan huippuyrityksen. Max ja Fredrik aloittivatpäivää aiemmin. Itse halusin odottaa sääennusteen saadakseni varmuuden odotettavissaolevista olosuhteista.Kiipesin suoraan kakkosleiriin, jossa sainkin olla yön aivan yksin. Muut olivat joko 7100metrissä kolmosleirissä tai ylemmäs pystyttämässään kakkosleirissä.
Lumirinne oli nyt paremmassa kunnossa ja nousin 7100 metriin kolmosleiriin. Sää oli upeaja aivan tyyni - parhaillaan huipulle yrittäneet Fredrik ja korealaisryhmä saivat osakseentäydellisen huippupäivän. Max oli jäänyt vatsaongelmien vuoksi kolmoseen, jonne asetuinvalmistautumaan omaan huippuyritykseeni.Pakkasin kaiken huippupäivänä tarvitsemani untuvahaalarini taskuihin, söin ja täytinvesipullot. Fredrik palasi huipun saavuttaneena leiriin ja jatkoi matkaa alas.
Keskiyöllä kömmin teltasta ulos pimeyteen. Aloitin ennen Philin ryhmää, joka jäi nopeastijälkeen. Tunsin itseni hyvävointiseksi ja vahvemmaksi, kuin Cho Oyun tai Manaslunkorkeammalla sijaitsevassa yläleirissä vietetyn yön jälkeen. Näissä korkeuksissa jo parinsadan metrin ero merkitsee paljon. Alun kivisen rinteen jälkeen saavutin huippupyramidinalapuolisen pitkän lumikentän. Valon määrä lisääntyi ja ympäröivät huiput paljastuivatsinisessä valossa. Traverssi vain ei tuntunut päättyvän vaikka etenin hyvää vauhtia.Voimakas tuuli pöllytti lunta lumikentän toisessa päässä ja voimistui, mitä lähemmäsviimeistä lumirinnettä pääsin.
Tuuli voimistui rajuksi, mutta olin hyvissä ajoin huipulle vievän rinteen juurella. Ylemmäskiivettyäni tuuli laantui puuskaiseksi. Perässäni kiivennyt ryhmä oli kääntynyt pois. Liianhitaina heillä ei ollut mahdollisuutta saavuttaa huippua hyvissä ajoin ja päästä voimistuvantuulen alta pois. Kiipesin yksin kohti huippuharjannetta; 5-6 hengenvetoa, hakun varsikahvaa myöden lumeen ja askel tai kaksi ylemmäs. Ja sama uudestaan niin monta kertaa,että pääsin lopulta kurkistamaan huippuharjanteen yli vuoren toiselle puolelle.
Lyhyt huippuharjanne näytti pelottavalta. Vedin lumen alta korealaisryhmän edellispäivänäkiinnittämän köyden; `ei ole totta - viisimillistä oranssia muovinarua!" Narulla ei ollut, kuinhuumoriarvoa. Jalanjälkiä ei enää ollut ja tamppasin omani kapealle harjanteelle.Varovainen askel kerrallaan saavutin huippua, kunnes pääsin kömpimään pienelletasanteelle vuoren korkeimmalle kohdalle - olin täydellisen yksin ja koko Gasherbrum 2jalkojeni alla!
Tätä kirjoittaessani sain Alpine Club of Pakistan:lta tilastot kauden kiipeilyretkikuntienonnistumisesta. G 2:en huipun saavutti lisäkseni 23 kiipeilijää, G 1:en 12, Nanga Parbatin9, Broad Peakin 10 ja K2:lla ei yksikään. Vähän toista, kuin Everestillä.
Samuli Mansikka
